Yövartio II
Varjojen Airueet

Braedon

Asukasluku: 3 miljoonaa.
Pääkaupunki: Saint Renard
Hallitsija: Kuningas Philip II ja kenraalikomentaja Cyril Damodred
Virallinen väri: Punainen

Lyhyesti

Kuningaskunta on pohjoisten havu- ja lehtimetsien peittämää entistä haltia-aluetta. Yhä edelleen löytyy uusia mystisiä haltiaraunioita synkkien metsien kätköistä ja syvien solien takaa.

Maailmanrangan vuoristo rajaa maan länsirajalla ihmisten ja haltioiden valtapiirit, pohjoisessa sen rajanaapuri on veriseen sisällissotaan vaipunut Khasar ja etelässä Suur-Braedoniin, joka hajosi vuonna 550, kuuluneet Leinwan ja Giat.

Braedon on koko historiansa ajan ollut Adelothin kilpakumppani. Aatelistolla on paljon valtaa, mutta killat ja porvarit ovat rantautuneet ulkomaankaupan myötä myös kuningaskuntaan.

Kansallisia piirteitä

Braedonilaiset ovat iloluontoista, elämän pienistä asioista nauttivaa ja luonnonläheistä kansaa. Hyvät juhlat, viini ja patongit kuuluvat heidän elämäänsä. He rakastavat taiteita, runoutta ja ovat kaunopuheisia. Moni suuri bardi on noussut Braedonin metsistä, vuorilta tai kaupunkien vilskeestä.

Historia

Maa on varsin nuori, sillä siitä on kirjoitettua materiaalia vasta Pimeyden Sotien jälkeen, jossa Valontuoja surmasi langenneen enkelin ja toi rauhan maailmaan. Alue oli ennen näitä aikoja kuulunut Valantarin haltioille, mutta Azathothin korruptoimat hirveydet ottivat sen väkipakolla likaisiin kouriinsa. Sodan jälkeen ihmiset tuhosivat pimeyden rippeet ja ottivat maa-alueen haltuunsa.

Legenda kertoo suuren kurjen, voimakkaan luonnonhengen, kuljettaneen selässään ensimmäiset braedonilaiset näille leveyksille. Totta tai ei, tätä nykyään tarunhohtoinen kurki on päässyt Braedonin vaakunaan ja lippuun. Jos kurki suvaitsee pesiytyä braedonilaisen talon savupiipussa, pidetään ruokakuntaa erityisen onnekkaana. Maassa pidetään myös vuosittainen karnevaali, jonka osallistujat ovat naamioituneet kurkinaamarein.

Braedon saavutti voimiensa huipun vuonna 400 alistaessaan etelän hajanaiset valtiot käskyvaltaansa. Maa ajautui lähelle Adelothin kuningaskuntaa, joka koki Braedonin agressiivisyyden uhkana. Alkoi kylmä sota (joka ajoittain kuumeni sotajoukkojen kohtaamiseksi) maiden välillä, joka vuonna 550 kulminoitui totaaliseksi adelothin raskaan ratsuväen karauttaessa nykyisen Leinwanin läpi tavoitteenaan Braedonin pääkaupunki Saint Renard. Camorran kaupunki koki sotatoimet uhkana ja pyysi apua Lumenorilta ja Vesperiltä. Syntyi mahtavuudeltaan kyseenalaistamaton Kolmiliitto, joka lopetti sodan ja saneli rauhan. Samalla Suur-Braedon hajosi ja etelän provinssit, Giat ja Leinwan, itsenäistyivät.

Braedon ja Adeloth kalistelivat sapeleita viimeksi vain muutama vuosi sitten Mare Borealiksen (pohjoisen meren) aalloilla kauppaepäselvyyksien johdosta, mutta sodalta vältyttiin.

Näinä päivinä Braedon on sotatoimien ympäröimä ja julistanut hätätilan, jonka avulla kenraalikomentaja Cyril Damodred sai paljon valtaa. Hätätilan julistamisen seurauksena aateliston valtaoikeudet pienenivät ja he joutuivat luovuttamaan sotamiehiä kruunulle. Vaikka pieniä soraääniä on kuulunut, aatelisto on pysynyt varsin rauhallisena, sillä hätätila on kirjoitettu maan vanhimpiin lakitauluihin ja se on laajalti hyväksytty käytäntö kuningaskunnan pitämiseksi iskukykyisenä.

Valtakunta on toistaiseksi onnistunut pysyttelemään sodan ulkopuolella.

Uskonto

Valontuojan Usko on pääuskonto, mutta luonnonpalvontaa on harjoitettu pitkään, eikä kirkko näe tarvetta puuttua sen lieviin ilmenemismuotoihin. Joitain luonnonpalvonnan pyhiä juhlia on muutettu Valontuojalle soveliaaksi, mutta paikalliset kirkolliset viranomaiset eivät näe mitään syytä miksei harras Valontuojan palvoja voisi silloin tällöin jättää patonkia metsänherralle tai pitää kurkea onnekkaiden lintuna.

Hallinto

Braedonin hallinto on jossain keskusvetoisen ja vapaakaupan nimeen vannovan Kolmiliiton ja feodalistisen ja totaalitäärisen Adelothin välimaastossa. Aateliset hallitsevat omia alueitaan, mutta eivät voi rajoittaa alamaistensa liikkeitä ja ovat verovelvollisia kruunulle. Suurilla suvuilla jäi maaomistuksia vuoden 550 jälkeen Leinwaniin ja Giatiiin, jossa heillä on edelleen valtaa.

14-vuotias lapsikuningas Philip II hallitsee teoriassa yksinvaltiaasti, mutta pahat kielet tietävät hänen olevan kokemattomuutensa tähden helposti manipuloitavissa neuvonantajiensa, tärkeimpänä kenraalikomentaja Damodredin, toimesta.

Elintason nousu, raha ja kauppa ovat houkutelleet Kolmiliiton, erityisesti kauppakaupunki Camoran, mahtikiltoja, kuten Kauppakiltaa, Braedonin markkinoille. Näiden harmaiden eminenssien valta on noussut viime vuosikymmeninä, vaikkakin ehdoton toimeenpanovalta on edelleen kuninkaalla ja ylhäisaatelistolla.

Nyt maassa vallitsee hätätila, jonka varjolla kenraalikomentaja Cyril Damodred on lisännyt omaa käskyvaltaansa ja pienentänyt vastaavasti aateliston. Armeijan valtaoikeudet ovat nykyään braedonilaisen standardin mukaan järkyttävän korkeat ja monet aatelisherrat ovat valittaneet Cyrilin vain yrittävän pönkittää omaa asemaansa Breadonin valtapelissä sodan varjolla.

Talous, elinkeinot ja kauppasuhteet

Pohjoinen kauppa on piristänyt maan taloutta. Khasarin hunaja ja väkiviina kulkivat Braedonin kautta kohti etelän suuria markkinoita, samoin pohjoisten järjestäytymättömien "barbaarien" tuotteet. Khasarin sisällissota iski kovaa pohjoisiin markkinoihin.

Kuningaskunta elää metsällä, kalastuksella ja maanviljelyllä. Kaivostoimintaa on jonkin verran, mutta alueen rauta on huonolaatuista, eikä siitä riitä edes omiin tarpeisiin. Toisaalta valtakunnalla on Maailmanselän vuoristossa rikkaita kupari-, kulta- ja hopeakaivoksia. Se vie etelään, tärkeimpänä kauppakumppanina olevaan Kolmiliittoon, erityisesti hopeaa, eläinten nahkoja ja tervaa. Sen puuseppien taitojen sanotaan ylittyvän vain Valantarin metsähaltioiden toimesta ja puutavara kuuluu myös maan vientituotteiseen.

Braedon toi rautaa Dracunovin vuoristosta vuodesta 700-luvulta lähtien, mutta Dracunovin ajauduttua kaaokseen 990-luvulla kauppasuhde päättyi.

Armeija

Braedon luottaa kevyeeseen sotilasoppiin, johon sen sankat metsät myös hyvin soveltuvat. Raudan huonolaatuisuus esti täyslevyyn suojautuneiden massiivisten sotilasosastojen perustamisen, täysin päinvastoin kuin Adelothissa.

Kuningaskunnan armeija perustuu osittain palkattuihin veteraaneihin, osittain aatelisten varustamiin reserviläisiin ja nostoväkeen. Nykyisessä tulikuumassa tilanteessa sillä on käytössään 4 armeijaa, joista jokaisessa on noin 10 000 sotilasta. Näistä 40 000 varusmiehestä noin puolet on legendaarista marjakuusipitkäjousin aseistautunutta, koko elämänsä koulutusta saanutta soturia, joiden sanotaan oikeassa maastossa pystyvät teurastamaan mielen määrin kalliisiin levypanssareihin pukeutuneita ritareita. Ratsuväkeä on ainoastaan kevyttä, joten kenttätaisteluissa Braedon on pulassa.

Ulkopolitiikka

Braedonilla on jäätävät välit Adelothiin kuningaskuntaan.

Valtiolla on hyvät suhteet pohjoisen hyhmämeren barbaareihin, jotka käyvät mielellään kauppaa heidän kanssaan. Tosin Khasarin sisällisota on tehnyt merialueen (puhumattakaan karavaanireitistä Khasarin läpi) vaaralliseksi kaikenlaisten onnenonkijoiden mustalippuisten laivojen purjehtiessa pohjoisilla aalloilla. Khasar kuului myös valtakunnan ystäviin, kunnes sotaherra Gediminas veti maansa sisällissodan syövereihin. Pikkulinnut laulavat Braedonin toimivan salassa Gediminasta vastaan liittolaistensa kanssa, varsinkin Galed Damodredin nimi tulee usein esiin.

Kolmiliitto on tärkeä kauppakumppani ja maiden aatelistolla yhteisiä sukulaisia, joten suhteet ovat vähintään keskinkertaisella pohjalla. Ainoa mikä estää maiden erinomaiset välit, on Kolmiliiton liittosopimus Adelothin kanssa.