|
Yövartio II
Sisällys 1.0 Johdanto
1.0 Johdanto Yövartio-pelissä ei tulla näkemään muita rotuja kuin ihmisiä ja mahdollisesti haltioita. Maailman rodut ovat syntyneet hyvin eri aikoina historiassa ja tässä ne on lueteltu kronologisessa järjestyksessä. Vuosiluvut on merkitty perustuen vuoteen 0, josta alettiin laskea Valon aikaa. Tästä syntyvät merkinnät eva ja va.
2.0 Jumalten luomat Kyseiset rodut ovat syntyneet Jumalten tahdosta kun taas Kaaoksen rodut ovat niitä, jotka ovat nimensä mukaan syntyneet epäjärjestyksestä, tulesta ja villistä magiasta.
Haltiat asuttavat lähinnä maailman luoteista kolkkaa, jota kutsutaan tuttavallisesti haltiamaiksi. Alueen rajat lyötiin lukkoon magiasotien jälkeen, kun pahoin sodassa kärsineet haltiat sulkivat vahvalla magialla maidensa rajat korjatakseen rakkaan maansa ennalleen. Nykyhaltiat ovat Vanhempien jumalten toinen koskaan luoma rotu. Ensimmäinen oli Jäähaltiat, jotka kuitenkin saivat tuta Jumalten vihan aikanaan. Näinpä oikeutetusti haltiat kutsuvat itseään vanhemmaksi sisareksi, ovathan he opettaneet ihmisille kaiken minkä he oppivat Jumalilta. Haltioiden ulkonäkö on pitkälti ihmisten kaltainen, lukuunottamatta pitkää solakkaa yleisolemusta ja teräviä korvanpäitä. Jumalten luonne näkyy parhaiten haltioiden pitkässä iässä joka on antanut heille mahdollisuuden rauhalliseen ja pohdiskelevaan elämäntyyliin. Ihmisten ja haltioiden suurin ero sanotaankin olevan heidän tapansa rakentaa tuhoutuneen tilalle: Haltiat surevat ensin monta vuotta hävitettyjä kirjoituksia ja kätten työtä, he suunnittelevat monta vuotta uuden rakennuksen toimivuutta ja estetiikkaa. Haltiat miettivät ratkaisuja jotka eivät häiritse kenenkään silmää, he ottavat töihin vain omistautuneimmat henkilöt. Ihmiset taasen puhdistavat tuhkat paitansa etumuksesta, käärivät hihat ja jo seuraavana vuonna seisovat muurit pystyssä ja miehet sen rintavarustuksella. Haltioiden valtakunta jakautuu kolmeen valtioon: metsähaltioiden (Varanai) valtakuntaan Valantariin, kultahaltioiden (Alderai) Quelenasiin ja merihaltioiden (Farai) Falanthasiin. Näistä valtakunnista ei tiedetä juuri muuta kuin se, mitä historian kirjoissa on kerrottu ja mitä muutamat samoojat ovat kertoneet matkoiltaan. Haltioilla on jokatapauksessa erittäin järjestäytynyt korkeakulttuuri, joinka johtajina toimivat tasapainon jumalan, Tarhielin korkeat papit. Kaupunkirakentaminen on hyvin erilaista riippuen valtakunnasta, josta lyhyesti voisi sanoa, että Falanthasissa suositaan ihmisille pitkälti periytynyttä vankkaa linnoitusrakentamista ja Valantarissa tyylinä on luonnon mukaileminen jopa kaupungeissa. Quelenasin sanotaan olleen upea kaupunki kultaisine ja lasisine torneineen, mutta magiasotien jälkeen ei tietoa ole kantautunut enää muiden rotujen korviin Quelenasista. Liekö valtiota enää olemassakaan. Haltiaseppien työstä sanottakoon, että mahtavimmat taikaesineet ovat usein haltiakätten kaunista ja siroa työtä. Näitä esineitä ilmestyy enää harvoin markkinoille ja lähinnä trubaduurit enää laulavat taikamiekoista ja niiden urhoollisista käyttäjistä.
Kääpiöt ovat nimensä mukaan lyhyenläntiä, pisimmät yksilöt n. 150cm mittaisia rotevia ihmisen muotoisia vuorien asuttajia. Kääpiöt luotiin aikoinaan puolustamaan järjestystä ja maanpäällistä elämää alhaalta syvyydestä nousevia pahuuden lonkeroita vastaan. Kääpiöt ovat sitkeitä ja pahansisuisia, mutta erittäin oikeamielisiä niin sotureina kuin taitavina käsityöläisinä. Kääpiöiden rivit ovat niin ikään haltioiden tavoin vähentyneet vuosien takaisissa tapahtumissa. Pimeyden Sodissa sata vuotta ennen ajanlaskun alkua, Azathothin, joka lepää seitsemän sinetin takana maailman keskipisteessä, lähimmät kätyrit iskivät ensimmäiseksi ja kaikkein voimallisimmin juuri urheisiin kääpiöihin. He täyttivät pyhän tehtävänsä, tarkoituksen jota varten heidät oli kivestä kaiverrettu, puolustivat raivoisasti maanpäällistä maailmaa alhaalta kurottautuvia pahuuden epäsikiöitä vastaan ja kaatuivat melkein viimeiseen mieheen. Tämänhetkiset suurimmat kääpiökaupungit ovat valtavia vuoristoihin louhittuja saleja, joita on muutama jäljellä. Näistä suurimmat ovat lähes täysin ulkomaailmalta sulkeutunut Thôrgard Braedonissa ja hiukan avoimempi Azaghal Adelothin itäisessä vuoristossa, joiden tuottamien metallituotteiden määrä lienee huimaisema. Valitettavasti kääpiöitä ei kiinnosta avata jylhien saliensa portteja ja käydä kauppaa ihmisten kanssa enempää kuin on ehdottomasti tarpeen. Suosittu tarina kertoo kääpiöiden hakkavan kivestä omat lapsensa ja puhaltavan heihin elämän liekin. Ilmeisesti kääpiönaisia on kuitenkin olemassa ja tarinan vastaisesti kansa lisääntyy tavanomaisin keinoin, mutta tästä ei sulkeutuneisuuden takia ole tarkkaa tietoa. Kääpiöt pitävätkin kulttuurinsa tärkeimpinä säilyttäjinä kovaa työntekoa, ahkeruutta ja kiven tutkiskelua (kääpiöiden tärkein kirjallisuusteos on ”Kivi” jonka sisältö on varmasti arvattavissa). Kääpiöuskonnosta ei tiedetä juuri mitään; pyhistä asioista vaietaan ulkopuolisille. Kääpiöitä ei tapaa usein salejensa ulkopuolella. Tarkkasilmäinen kulkija saattaa kyllä huomata kääpiövankkureiden tuovan kauppatavaraa suurimpiin kaupunkeihin ja parhaimmissa kirveissä on aina Thorgardin leima.
Kentit ovat n.130cm mittaisia ihmisen muotoisia, hieman haltialapsen näköisiä terävine korvanpäineen ja pyöreine kasvonpiirteineen. He ovat siroja rakenteeltaan ja ketteriä jaloiltaan. Kenttien eliniästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä rodun edustajat kuolevat yleensä tapaturmaisesti melko nuoressa iässä. Kenttien rodullinen elinikä oletetaan olevan hieman ihmisen ikää pidempi. Muiden rotujen suureksi iloksi kentit ovat kaikkein harvalukuisin maailman roduista. Kenttien rodun syntyhistoria on epäselvyyden peitossa. Kääpiöt kertovat että kenttejä alettiin havaitsemaan ja järjestelmällisesti ottamaan kiinni kaivoksista ja niiden ympäristöstä vuoden 2400 eva aikoihin. Haltiat kielsivät kuitenkin nuorimpien kaltoinkohtelun ja päättivät pitää heidät auttamattoman tietämättöminä taikuudesta ja sen käytöstä, sillä kenteillä tuntui olevan synnynnäinen taito joutua vaikeuksiin vaeltelevan ja ylenuteliaan luonteensa johdosta. Kentit alkoivat vähitellen asuttaa keski- ja etelä- Zelonian vehreitä metsiä ja näin heistä tuli läheisiä naapureita ihmisille. Maailman suureksi suruksi joku ihmisistä päätti kerran opettaa kentille taikuuden salat. Ihmiset eivät olleet kuitenkaan tyytyväisiä pieniin kleptomaniasta kärsiviin naapureihinsa (jotka yleensä eivät jääneet pelkästään naapureiksi vaan asuivat ihmisten kaupungeissa), vaan päättivät tarjota heille lounaista niemennokkaa, jonka kentit ottivat innolla vastaan. Vaikka kenttejä asuu jokapuolella Zelonian metsiä johtuen heidän matkaajakulttuuristaan, kenttien ainut virallinen asuinpaikka on nykyään heille varattu reservaatti, Mantu. Mantu on kenteille rakkain asia koko maailmassa ja sanotaan suurimpien ja vaarallisimpien taikaesineiden olevan nykyään mannun kymmenmetristen kivimuurien sisäpuolella. Siellä ne todennäköisesti tulevat pysymäänkin aikain loppuun asti.
Ihmisiä asustaa lähes joka kolkassa tunnettua maailmaa, aina pohjoisilta jäälakeuksilta idän kuolleille aavikoille asti. Ainut alue jossa tiettävästi ei asu ihmisiä, ovat luoteiset haltiamaat ja Mantu. Ihmiset ovat lukumäärältään yleisin rotu Zeloniassa. Tätä on edesauttanut ihmisten valtava jano tietoon ja oppimiseen sekä heidän suhteellisen lyhyt elinikä muihin rotuihin verrattuna, joka on ruokkinut tarvetta jälkikasvun tuottamiseen. Sanotaan, että ihmisissä elämän liekki palaa rajuimmin varrattuna yhteenkään muuhun rotuun, mikäli ei oteta huomioon kenttejen lähes itsetuhoista liekkiä. Vanhemmat jumalat loivat ihmiset 1990 eva ”maan tomusta”. Haltiat ottivat rakkaudella vastaan nämä nuoremmat sisaruksensa ja opettivat heille lähes kaiken oppimansa. Valitettavasti ihmisten syntymisen aikoihin villi magia, joka oli peräisin kaaoksesta, vaikutti kaikkeen ympärillään vahvasti. Vanhemmat jumalat eivät kyenneet suojelemaan luomuksiaan sen korruptoivalta voimalta ja ihmiset joutuivat tyytymään lyhyeen taipaleeseen maanpäällä ja altistumiseen taudeille. Niin heiveröisiltä kuin ihmiset noina aikoina näyttivätkään haltioiden mielestä, kasvoi heistä ylpeä kansa, kauneudeltaan lähes haltioiden kaltainen ja taidoiltaan moninainen. Ihmisten sydämissä tuli kuitenkin aina pysymään Azathtotin hiljainen tuli, joka antoi heille voimaa jatkaa, mutta synkensi toisten sydämet ikuiseen mustuuteen. Ihmisten väkiluvultaan suurimmat valtiot ovat Kolmiliitto, Bashirah, Adeloth, Braedon ja Khasar.
3.0 Magian kierouttamat / Kaaoksen kätyrit Kaaoksen rodut ovat suurimmaksi osaksi syntyneet Magiasotien aikaisissa julmissa kokeissa ja lopullisessa villin manan purkauksessa. Vahvimmillaan purkaus ilmeni tunnetun maailman itäisissä osissa, alueella jota nykyään kutsutaan Inculta Magukseksi, "Magian Aavikoksi". Inculta Maguksella sanotaan olevan öiseen aikaan vihertävä hohde joka kertonee magiasotien repimän maan sairaudesta. Raakaa magiaa näyttää syntyvän edelleen ja tästä magiasta uskotaan muovautuneen monia otuksia, jotka kokivat kutsumusta joko vaeltaa maailmassa yrittäen purkaa riivattua tuskaansa pois tai liittoutua synkkämielisten olentojen käskyn alle palvellakseen Syvyyden nimeen. Luonnollisesti nämä sekasikiöt ovat immuuneita ne synnyttäneelle, hyvät rodut sairastuttavaan, villin manan säteilyyn.
Soittoniekat laulavat örkkien alkukannan olleen alunperin ihmisiä, jotka Magiasodan purkauksien vääristämänä ajautuivat järjettömyyteen, kieroutumiseen, ihmissyöntiin ja epäinhimilliseen väkivaltaan. Sanaa örkki käytetään kuvaamaan kaikkia suurinpiirtein ihmisen muotoisia, kaaosmagian kierouttamia, onnettomia olentoja. Rodun perustuntomerkkejä ovat huomattava rotevuus, vihertävän harmaa iho, ulostyöntyvät terävät hampaat ja teräväpäiset korvat. Örkit toimivat usein joukkueissa tai suuremmissa ryhmissä, jopa armeijoina ja ovat järjestäytyneimpiä kaikista kaaoksen roduista. Rotu pystyy lisääntymään keskenään, mutta oppineet arvelevat että rangaistusvangit ja tyhmänrohkeat seikkailijat, jotka viettävät liian pitkiä aikoja Inculta Maguksessa, saattavat muuttua näiksi verenhimoisiksi pedoiksi, elleivät kuole magiasairauksiin ennen sitä. Örkit asuvat enimmäkseen Adelothin vuorilla ja niiden takaisissa synkissä kuusimetsissä, joissa on kuullun olevan jopa linnoituksia. Örkkejä asustaa todennäköisesti laajemmalti myös Inculta Maguksella ja joitakin pieniä yhteisöitä ympäri maailman vuoristoseuduilla ja pohjoisen kartoitamattomilla mailla. Koskaan ei ole kuultu puhuttavan puoliörkeistä ja tämän vastenmielisen jälkikasvun mahdollisuus on täysin poissuljettavissa "hyvien" rotujen kulttuurista. Örkit ovat raakoja taistelijoita eivätkä he ota vankeja vaan teloittavat surua tuntematta tyhmän rohkeita seikkailijoita, jotka tunkeutuvat liian lähelle. Örkkejä ei ole nähty pitkiin aikoihin enää lähes muualla kuin Adelothin korpimailla.
Peikot ovat kolmesta viiteen metriä pitkiä, rujoja, äärimmäisen yksinkertaisia, rotevia ja kauhua herättävän näköisiä otuksia. Joidenkin silminnäkijähavaintojen mukaan ne ovat täysin mustia ja rynnistävät salamannopeasti kaikilla neljällä raajalla ravaten. Erään kertomuksen mukaan nämä tappokoneet luotiin alunperin Magiasotien taisteluihin, mutta jäivät ilman tarkoitusta herrojensa saatua surmansa maailmanlopussa. Peikot ovat siis alunperin luotu tottelemaan ehdoitta kaikkia käskyjä, joten näinä päivinä ne ovat yleensä jonkun toisen rodun alistamassa asemassa. Raivostunut peikko on kuolema suuremmallekin kylälle ja tällaisen jyrän saa pysäytettyä lähinnä tarkasti tähdätyllä onagerin laukauksella jos silläkään. Moni loputtoman itseluottamuksen omannut seikkailija on kuollut nopeasti yhdellä peikon juuriltaan kiskoman puun heilautuksella. Tavallinen ihminen ei nää peikkoa koko elinaikanaan, sillä ne pysyttelevät ihmisasutuksen läheisyydestä poissa. Paksu juoru kertoo Maagien Killan metsästävän, tutkivan ja kouluttavan peikkoja.
Ihmissudet ovat nimensä mukaan ihmistä jonkun verran kookkaampia, karvapeitteen ja suden ruumiin ominaisuudet omaavia, mutta ihmisen kaltaisia petoja. Ihmissudet ovat pelottavia olentoja joista tekee erityisen vaarallisia niiden puremalla levittämä tauti tai kirous, joka muuttaa kantajan ihmissuden kaltaiseksi. Ihmissusien synty on hämärän peitossa, mutta siihen kuiskitaan liittyvän salatieteitä tai kaaoksen kirouksia. Noidanmetsästäjät ovat näiden olentojen kannoilla usein Dracunovin alueilla, sillä ihmissusia on viimeisten vuosien aikana näyttänyt vetävän puoleensa Dracunovin kauheat tapahtumat. Ihmissusia sanotaan olevan myös Inculta Maguksella, mutta harva matkalainen on koskaan palannut sieltä kertomaan koettelemuksistaan. Ihmissuden parantaminen vaatii valtavaa voimaa mahtavalta papilta ja itse uhri saattaa kuolla tässä syvyyden ja valkeuden taistelussa joka hänen elimistössään käydään. Noidanmetsästäjät tyytyvätkin yleensä lopettamaan poloisen ihmisen samantien, jotta loppu kylä säästyisi kauheuksilta.
Epäkuolleet eivät ole sinänsä rotu, sillä epäkuolleet ovat jonkun rodun edustaja joka on kuolemansa jälkeen kirottu jatkamaan maanpäällistä elämäänsä. Taikauskoiset ovat sitä mieltä, että rauhattomat sielut eivät pysty jättämään tätä maailmantasoa ja jäävät kiusaamaan eläviä. Tosin jotkut uskovat epäkuolleiden kadottaneen sielunsa ja näin ollen ovat järjettömiä. Epäkuolleiden käytöstä ei juuri tutkita, sillä se on lakien ja yleisen järjestyksen vastaista. Joitain loitsijoita kuitenkin salassa kiehtoo tämä kielletty hedelmä: kuolema ei välttämättä olekaan lopullista. Pahat kielet kertovat Maagien Killan tekevän päivänvaloa kestämättömiä kokeita aiheella, mutta tätä ei ole koskaan pystytty todistamaan. Kuolleiden animoiminen kysyy valtavia taikavoimia ja lopputulokset ovat usein sairalloisia, väkivaltaisia, järjettömiä ja kaikinpuolin epätäydellisiä. Ikuisen elämän eliksiiriä ei ole. Epäkuolleet eivät ole arkipäivää muille kuin noidanmetsästäjille ja erityisen sisukkaille papeille. Epäkuolleen näkeminen on tavalliselle kansalaiselle erityisen traumaattista.
“Demoneista suurinta et voi koskaan hallita. Jos kutsut yhtä niistä, se asuu jo sisälläsi” Demonit ovat syvyyden epäpyhiä olentoja, jotka ovat syntyneet joko Magiasotien jälkeen 1000 eva tai jo aikaisemmin 2000 eva, kun syvyys muodostui Azathotin painajaisesta. Demonit ovat syvyyden maailmantason olentoja, jotka pääsevät ihmisten maailman tasolle vain kutsuttaessa maagisen portaalin kautta. Näitä tuhon airueita ohjaa ainoastaan syvä viha kaikkea elävää kohtaan ja tuskin kukaan voi kutsua itseään näiden olentojen herraksi, paitsi kenties kaiken luoja Azathoth tai langennut enkeli Lucifer. Tarinan mukaan langennut enkeli Samael opetti alunperin ihmiset manaamaan demoneita toiselta maailmantasolta kehittäen äärimmäisen voimallisen porttimagian koulukunnan. Porttimagiaa ei vain oltu suunniteltu kuolevaisten hallittavaksi: demonit tuhosivat manaajiensa mielenterveyden, portit eivät osuneet kohdalleen ja hulluudet pääsivät valtaan. Porttimagia on myös teleporttauksen perusta, mutta juuri tämän demonillisen alkuperän takia se on laitonta Kolmiliitossa. Jotkut kurjat loitsijat, jotka ovat yrittäneet siirtää itseään portaalin kautta paikasta toiseen, ovat yksinkertaisesti hävinneet matkalla, jälkiäkään jättämättä. Demonin kutsuminen on äärimmäisen vakava rikos, josta rangaistus on kautta maailman poikkeuksetta kuolema. Demonit ottavat hyvin eri muotoja kutsuttaessa maan pinnalle, mutta yleistä niille kaikille on groteski, kaikkea inhimillistä ja kaunista pilkkaava muoto. Edes hurjin barbaari ei toivo näkevänsä demonia koskaan, sillä demonissa jokainen näkee yksilöllisen palan hirveintä painajaistaan.
|