|
Yövartio II
Johdanto " Ruttoa levittävät manaajat, vallastaan seonneet loitsijat, kaaoksen kuiskauksen korruptoimat heikkomieliset, he ovat kaikki vihollisiamme! Säälimättä poltamme puhdistavassa tulessa kerettiläiset ja noidat! Taikuuden todellinen luonne ei ole koskaan selvinnyt ja tälläinen tuntematon ja pelottava voima, joka tuhosi puolimaailmaa tuhatviisisataa vuotta sitten, totta tosiaan vaatii valvontaa! " " Taikuuden tehostettu harjoittaminen ja opettaminen nostavat kansalaistemme elämänlaatua ja koko Kolmiliiton keisarikunnan uskottavuutta suurvaltana. Me emme voi ylenkatsoa tätä voimaa, saati pelätä sitä! Ehdotan, että lisäämme Vesperin yliopiston rahoitusta, jotta maagien koulutus ja toki myös valvonta, tehostuu entisestään ja Kolmiliiton keisarikunta saa osaamista, jota se tarvitsee arvovaltansa ylläpitämiseen."
Magia Yövartio II -pelissä Loitsijat tietävät itse loitsuvoimansa ja voivat käyttää punaisia off-gamelappuja, jos loitsu vaikuttaa salakavalasti. Mikäli loitsija jotain toteaa, näin tapahtuu. Loitsuja ei voi vastustaa, ellei kyseessä ole jokin erikoinen poikkeustapaus (tällöin loitsun kohde tietää erikoisvoimistaan ja toteaa, ettei loitsu voi häneen vaikuttaa). Yleensä loitsimisen huomaa maagin tai papin sanoessa loitsusanojaan tai rukouksiaan, mutta myös harvinaisia välittömiä loitsuja on olemassa. Kukaan ei tule heittämään tulipalloja tai muuta vaikeasti simuloitavaa. Tarkoituksena on hoitaa epätodennäköinen in-gameloitsiminen mahdollisimman nopeasti ja jouhevasti. Maageja ja heidän taikavoimiaan yleensä arvostetaan, myös aateliston toimesta. Varsinkin kouluttamaton rahvas kunnioittaa loitsijoita suuresti ja heidän voimiaan liioitellaan huhupuheissa.
Harjoittaminen Perimätiedon mukaan taikuuden harjoittaminen opetettiin ihmisille haltioiden toimesta useita tuhansia vuosia sitten. Magia oli todella vahvaa ja helposti muokattavissa loitsuiksi kaksi tuhatta vuotta sitten, mutta Magiasodat heikensivät sitä huomattavasti. Nykyisin taikuutta käytetään pääosin kommunikaatioon (telepaattiset viestit), ns. sotataikuuteen (tulipallot, sumujen nostaminen, nuolien lennättäminen pidemmälle), turvallisuuteen (rakennusten, arkkujen, kassakaappien suojaaminen suojariimuilla) ja lääkintään (ns. maalikkoparantaminen, lääkärintyöt, kaikki parantaminen mikä on erossa Valontuojan kirkosta). Kolmiliitossa sekä kaikissa muissa "sivistyneissä valtioissa" on lain vastaista loitsia porttimagiaa tai vaikuttaa väkivaltaisesti ihmisten mieliin. Katso myös Maagien Kilta, organisoidun loitsimisen kattojärjestö.
Luonne Taikuuden todellinen luonne ei liene selvää edes vanhemmille roduille tai sitten he eivät halua kertoa sitä ihmisille. Teorioita on muutama, jotka esitellään suositummuusjärjestyksessä. 1. Sisäinen mana 2. Ulkoinen mana 3. Kaaoksesta kumpuava magia
Taikuus ja kirkko Valontuojan kirkko erottelee jyrkästi taikuuden ja virtauksen toisistaan. Kirkon mukaan heidän pappinsa virtaavat pyhää voimaa suoraan herralta Valontuojalta, eikä tällä ole mitään tekemistä Vesperin yliopiston opettaman taikuuden kanssa. Kirkko suhtautuu yleensä vähintään epäilevästi taikuuteen. Se pitää magian voimaa epäilyttävänä ja pahimmillaan jopa tienä kaaoksen pauloihin. Joidenkin arvostelijoiden mielestä näillä kahdella "taikuuden lajilla" ei ole oikeastaan mitään eroa. Molemmissa käytetään hyväkseen manaa, oli sen lähde mikä hyvänsä. Tälläiset puheet leimataan helposti kerettiläiseksi, joten he pysyvät usein vaiti.
Mahtiloitsut Mahtavimmat loitsijat ovat historian varrella yrittäneet taikuudella hyvin voimakkaitakin loitsuja. On todettu, että erittäin voimakkaat loitsut ovat liikaa ihmiskeholle: tuhoavat ihmisen aivoja ja aiheuttavat sydänkohtauksia. Loitsijat ovat myös kautta aikojen yrittäneet löytää "viisasten kiveä", ainetta, jonka kerrotaan antavat suuria lisävoimia ja voimistavan magiaa huomattavasti. Magiasotien aikaisista mahtiloitsuista nykyaikojen vahvimmatkin maagit voivat vain unelmoida. Taikuudella on useita kertoja yritetty herättää kuolleita rakkaita, yleensä huonoin tuloksin. Vaikka taikuus pystyy moniin lähes ihmetekoiksi rinnastettaviin ilmiöihin, on henkiinherätysten tulokset yleensä kehnoja. Mitä aikaisemmin sydämen pysähtymisestä kohdetta yritetään repiä takaisin maalliseen maailmaa, sitä paremmat tulokset. Hapenpuute aivoissa, shokki yms. ovat usein aiheuttaneet odottamattomia seurauksia, yleensä mielenterveyden täydellistä romahtamista ja itsetuhoisuutta; ikäänkuin herätetyn sielu olisi jo tuonpuoleisessa, eikä hän kestä järkytystä elämästä.
|