Historiallinen teema

Taustaa

1200-luvulla Teutoniritarit kutsuttiin Chelmnon alueelle (nykyisin osa Puolaa) auttamaan pakanallisten preussilaisten käännytystyössä ja puolustamaan Masovian herttuakuntaa. Paavin mahtikäsky yhdessä Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan hallitsijan Frederik II:n suosion ohella valoi pohjan heidän rajoittamattomalle toiminnalleen tuleviksi vuosisadoiksi.

Teutoniritarit katsoivat olevansa Länsi-Eurooppalaisen sivistyksen puolustajia ja pakanallisten tapojen kitkejiä. He rakensivat tukikohtia, teitä, kaupunkeja ja kauppa-asemia, mutta pitivät myös Baltian alueet ja Puolan tiukasti rautanyrkkinsä alla. 1300-luvulla heidän valtansa oli kiistämätön Puolassa ja Pommerissa, mutta Liettuan Suuriruhtinaskunta ei suostunut kääntymään pakanallisista tavoistaan ja alistumaan täysin heidän ikeensä alle, mikä johti Euroopasta tulleiden katolisten apuvoimien avustamana useisiin ristiretkiin Liettuan maaperälle, vaihtelevalla menestyksellä. Pääasiassa liettualaiset puolustivat raivoisasti viimeiseen mieheeni, eikä Teutoniveljeskunta saanut havittelemaansa jalansijaa. Näinä aikoina ritareita vastaan taisteli urhoollisesti Liettuan kansallissankari Gediminas, joka oli myös taitava politikko.

Vuonna 1385 Krewon Liitossa Puola ja Liettua vannoivat liittosopimuksen kuninkaallisen avioliiton avulla tärkeimpänä tavoitteena yhdistetyin voimin murskata Teutoneiden valta lopullisesti. Liettuan suuriruhtinas Jogaila, joka sai tämän avioliiton kautta Puolan kruunun, kääntyi kristinuskoon tullakseen hyväksytyksi Puolassa ja pyrkien viemään ristiretkiedut Teutoniritareiden yhä jatkuvilta valloitus- ja ryöstöretkiltä.

Kuitenkin vuonna 1398 ritarit käynnistivät suuren valloituskampanjan Puola-Liettuan alueilla ja ottivat muun muassa Liettuan hallitseman Samogitian herttuakunnan haltuunsa. Tämä kärsittiin vielä hiljaa, keräten salassa liittolaisia ja sotilasvoimaa. Vuonna 1409 syttyi avoin kapina juuri miehitetyssä Samogitiassa ja edellä mainittu kuningas Jogaila katsoi ajan vihdoin tulleen tasata tilit lopullisesti Teutoniritareiden kanssa luvaten kruunun täyden tuen kapinoitsijoille. Elokuun 14. vuonna 1409 Teutoneiden suurmestari Ulrich von Jungingen julisti sodan Puola-Liettuan liittokunnalle.

Sodan syyt

Näinä aikoina Itä-Europpassa pakanauskontoja sallittiin monin paikoin harjoittaa kristinuskon rinnalla. Tavan tuhoaminen, harhaopin kitkeminen ja poliittisen vallan vahvistaminen olivat Teutoniveljeskunnan tärkeimmät tavoitteet sodassa.

Puola-Liettua ja sen liittolaiset pitivät kaikki teutoneita riistäjinä ja halusivat vahvistaa omaa poliittista, taloudellista ja kulttuurista itsemääräämisoikeuttaan. Valtion ja sen liittolaisten ylhäistö oli myös kirjavaa joukkoa uskonnollisesti: esimerkiksi Puola-Liettuan kuningas Jagaila oli alunperin pakana ja armeijoiden toinen johtaja, suuriruhtinas Vytautas, harjoittanut niin ukkosenjumalan, Perkunaan, palvontaa kuin ortodoksisuutta ja lopulta katolisuutta. Tärkeintä olikin yrittää olla suututtamatta mitään uskontokuntaa tai ryhmää, saadakseen heidän liittolaisuutensa.

Sotajoukot

Teutoniritareiden mukaan Liettua oli edelleen likaista ja pakanallista aluetta, olihan heidän kuninkaansakin kääntynyt katolilaiseksi vasta parikymmentä vuotta aikaisemmin. Teutoneilla oli heti liittolaisenaan veljeskuntaan jo aikaisemmin sulautettu Livonian Miekkaveljet-ritarijärjestö nykyisen Viron alueelta sekä pian myös Liettuan lopullisesta käännyttämisestä haaveilevia ristiretkiläisiä ja materiaalisemmista syistä taistelivia palkkasotureita Länsi-Euroopasta.

Puola-Liettuan diplomatia toimi ja he saivat runsaasti liittolaisia teutoniuhkaa vastaan. Heidän armeijansa oli todellinen kansojen ja kulttuureiden sekamelska: saman lipun alla seisoivat niin liettulaiset pakanat, venäjänmaan ortodoksit, Jalal ad-Dinin islaminuskoiset tataarit kuin palkkasotureita muun muassa Böömistä, Silesiasta ja Moraviasta.

Teutoniveljeskunnan armeijoiden johtajana toimi suurmestari Ulrich von Jungingen apunaan marsalkat Frederick von Wallenrode ja von Lichtenstein, jota pidettiin yhtenä koko vuosisadan parhaista miekkamiehistä. Puola-Lietuan joukkoja johti 60-vuotias kuningas Jogaila sekä Liettuan suuriruhtinas Vytautas. Molemmat olivat kansallisankari Gediminaan pojanpoikia.

Teutoniveljeskuntaa pidettiin sodan ennakkosuosikkina, sillä vaikka heidän joukkonsa (27 000 soturia) oli pienempi kuin Puola-Liettuan ( 39 000 soturia) olivat he erinomaisesti varusteltuja ja johdettuja. Puola-Liettua oli kuitenkin äärimmäisen motivoitunut vuosisatojen alistuksen lopettamiseksi ja tiesi taistelevansa itsemääräämisoikeudestaan ja koko Itä-Euroopan tulevaisuudesta.

Sota

Sodassa ei käytetty juuri käsituliaseita ja niiden merkitys lopputuloksen kannalta oli merkityksetön. Historialliset lähteet kertovat Teutoniritareilla olleen runsaasti tykistöä, joka kuitenkin tuhottiin vihollisen ratsuväen toimesta. Varsinkin teutoneilla oli paljon ratsuväkeä, jota ei pystytä Sotahuuto2006:ssa simuloimaan. Tämä perustellaan Puolan sankoissa metsissä ja suomaastossa piileskeleviin Puola-Liettuan joukkoihin, joita ei ratsuväellä pystytä tavoittamaan.

Sotahuuto2006 sijoittuu Samogitian kapinan väkivaltaisuuksiin, molempien armeijoiden harjoittamaan agressiiviseen tiedustelutoimintaan ennen ratkaisutaistelua, tunnusteluun vihollisen voimasta Puolan metsissä, teutoneiden harjoittamaan ryöstelyyn ja kenties sekasortoon heidän riveissään Grunwaldin ratkaisutaistelun jälkeen.

Puola-Liettualla oli kova kiire saada yksi nopea ratkaisutaistelu, ennen armeijansa hajoamista sisäisiin ristiriitoihin. Sitä ennen käytiin pientä kädenvääntöä Bydgoszcz'ssa, Dabrownossa ja Kurzetnikissa. Sota käytännössä ratkesi näiden pienimuotoisten kohtaamisten jälkeen armeijoiden kohdatessa koko vahvuudellaan vuonna 1410 Grunwaldin taistelussa, jossa Puola-Liettuan joukot murskasivat Teutoniveljeskunnan armeijan selkärangan. Tämän jälkeen suoritettiin vielä sotilaallisia liikkeitä Marienburgissa, Radzynissa, Koronowossa, Dzialdowossa, Tucholassa ja Golubissa. Mutta miten käy Sotahuuto2006:ssa? Muuttuuko historia ja osoittaako Veljeskunta pakanoille sekä harhaoppisille Länsi-Eurooppalaisen kunnian voiman?

Aikakauden aseet ja panssarit

Asiantuntija Lauri Lehtoruusun Sotahuuto2006:lle aiheesta tekemä artikkeli löytyy täältä. Ei tarvitse kuitenkaan pelästyä, sillä tapahtumaan tuotujen varusteiden ei suinkaan tarvitse olla näin tarkkoja.

Lisätietoa

Polish-Lithuanian-Teutonic War (1409-1411) [Wikipedia]
Battle of Grunwald [Wikipedia]
Бiтвa 1410 пад Дуброўнай / Грунвальдская бiтва [Tietoa myös englanniksi]